Brasilia ei ole aloittelijoille, osa 4: Sää

Tämä sarjan neljäs osa käsittelee hieman kevyempää aihetta kuin aikaisemmat tekstit. Mistä aiheesta voi jutella mukavia missä tahansa maassa? No säästä tietenkin!

Brasiliassa vuodenaikoja ja siten erilaisia säätiloja on vähemmän kuin Suomessa, mutta sääilmiöt kehittyvät ja muuttuvat nopeammin ja ovat äärimmäisiä monessa mielessä vaikkapa Suomeen verrattuna. Vaikkei tarvitsekaan huolehtia moottorin hyytymisestä pakkaseen, teiden auraamisesta tai tuulilasin jään raaputtamisesta, Brasilian ilmasto tuo arkeen ihan omanlaisensa haasteet.

Brasilia on ilmaston suhteen väärinpäinmaa, sillä se sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla. Siksi ilmasto on sitä kylmempi, mitä etelämmäs mennään. Etelässä saattaa jopa sataa talvisin lunta erityisesti vuoristoalueilla, kun taas pohjoisessa, päiväntasaajan tuntumassa, on aina nihkeän lämmintä.

Jos Brasilia ”käännettäisiin” pohjoiselle pallonpuoliskolle, joidenkin brasilialaisten kaupunkien leveysasteet vastaisivat Afrikkaa ja Arabian niemimaata sekä Amerikan mannerta seuraavasti:

  • Pohjoisin osavaltion pääkaupunki, Boa Vista (Roraima) 2° N: Mwanza (Tansania) 2° S – Guayaquil (Ecuador) 2° S
  • Belo Horizonte (Minas Gerais) 19° S: Noukakchott (Mauritania) 18° N – Mexico City 19° N
  • Rio de Janeiro 22° S: Mekka (Saudi-Arabia) 21° N – Tampico (Meksiko) 22° N
  • Eteläisin osavaltion pääkaupunki, Porto Alegre (Rio Grande do Sul) 30° S: Kairo (Egypti) 30° N – Austin (Teksas, USA) 30° N

Brasilia ulottuu siis leveysasteiltaan ”Tansaniasta Egyptiin” tai ”Ecuadorista Teksasiin”. Siksi myös ilmastossa on paljon eroja pohjoisen ja etelän, sisämaan ja rannikon välillä. Koska Brasilia ei sijaitse minkään mannerlaatan reunalla, maanjäristyksiä ei ole, eikä myöskään hurrikaaneja tai muita todella äärimmäisiä luonnonkatastrofeja. Ihan vaan kuivuudella, rankkasateilla ja tulvilla mennään.

Vuodenajat ovat tietenkin Suomesta katsottuna väärin päin: kesä on noin marraskuusta huhtikuuhun, ja talvi noin toukokuusta lokakuuhun. Siksi lukuvuodetkin ovat kokonaisia kalenterivuosia: esimerkiksi yliopistojen lukuvuodet alkavat maaliskuussa ja päättyvät joulukuussa. Yliopistojen kesäloma on näin ollen tammi-helmikuussa, ja talviloma elokuussa.

Yleensäkin vuodenaikojen nimet ja jaottelut ovat eurooppalaista perää, eikä niillä mielestäni ole mitään virkaa Brasiliassa. Markkinointimielessä voidaan puhua ”syysalesta” tai muusta vastaavasta välivuodenaikoihin liittyvästä, mutta oikeasti ainakin Kaakkois-Brasiliassa on kaksi vuodenaikaa: lämmin kesä (eli ”talvi”) ja kuuma kesä (eli ”kesä”). Eri kasvit kukkivat ja eri hedelmät ja kasvikset kypsyvät ripotellen eri aikaan vuodesta, joten mitään Euroopan syksyn tapaista ”sadonkorjuuaikaa” ei ole suuressa osassa Brasiliaa.

Brasiliassa Dia dos Namorados eli rakastavaisten päivä (sama kuin Valentine’s Day) on sijoitettu kesäkuun 12. päivälle. Silloin on ”kylmä” ja brasilialaiset hakeutuvat romanttisiin vuoristokohteisiin palelemaan ja syömään fondueta, ehkäpä jopa pukeutumaan kaulahuiviin ja hansikkaisiin — miten eksoottista! Tämä päivämäärä on Pyhä Antonius Lissabonilaisen (Santo Antônio) päivän aatto katolisessa kirkossa. Antonius on pyhimys, jolta rukoillaan muun muassa avioliittoa, ja siksi markkinamiehet sijoittivat 1940-luvulla maahantuodun Valentine’s Dayn tälle päivälle. Santo António (huomaa aksenttiero portugalin- ja brasilianportugalissa!) on muuten myös tärkeä juhlapäivä Lissabonissa.

Wikipedia kertoo, että asuinkaupunkini Belo Horizonte sijaitsee trooppisen savanni-ilmaston vyöhykkeellä. Meillä päivälämpötila on talvisin noin 25 astetta ja öisin lämpötila saattaa pudota jopa 5 asteeseen. Talvisin paksut peitot ja yöpuvut ovat siis tarpeen — meillä tulee kuitenkin toimeen ihan hyvin ilman lämmittimiä tai eristettyjä seiniä ja ikkunoita, sillä päivän ensimmäisten auringonsäteiden osuessa lämpötila jo nousee Suomen kesän lukemiin. Kesällä päivälämpötila taas voi nousta jopa 35 asteeseen, ja pysyy yöllä noin 25 asteessa. Meidän seudulla pärjää kesällä yleensä vielä tuulettimilla — tosin tänä vuonna mieheni päätti asentaa ilmastoinnin, koska tuuletin ei hänelle enää riittänyt. Monissa muissa osissa Brasiliaa ilmastointi on vakiovaruste kaikkien hyvin toimeentulevien kotona, sillä elämä on muuten mahdotonta. Olen viettänyt yhdet karnevaalit Riossa +45 lämpötilassa, ja muistan, että ilmastointiin hakeutuminen oli selviytymistaistelua lämpöhalvauksen partaalla.

Oikean talven puute tarkoittaa myös sitä, että Brasiliassa monet rakennukset ja tilat ovat avoimia. Kuvittele, millaisia valtion virastot, koulut ja kuntosalit olisivat, jos ei tarvitsisi varautua lumeen ja kylmään? Brasiliassa niiden käytävät ovat joko kokonaan parvekemaisia ja ikkunalasittomia, ja sisäänkäynneissä voi olla isot lasiovet, jotka laitetaan kiinni vain silloin, kun sataa tai päivän päätteeksi, kun pulju suljetaan. Kesäaikaan yliopistolla luentosalien ikkunat ovat yleensä auki ja kattotuulettimet surisevat, jotta ilma kiertäisi mahdollisimman hyvin. (En tiedä onko modernimmeissa tiedekunnissa ilmastointia, mutta meidän 60-luvun betonikompleksissa ei sellaista luksusta ole). Kerran luennon keskeyttivät avoimesta ikkunasta vaakatasossa sisään lentäneet rakeet. Noh, ikkuna vain kiinni ja takaisin asiaan rakeiden rapistessa lasiin.

Ennen Minasissa satoi kesäisin ja talvisin oli kuivaa, mutta viime vuosina kesäsateet ovat vähentyneet. Muistan, että vielä 2009-2010 kesällä satoi melkein joka päivä noin kello 18 aikaan, mutta nykyisin kesäsateet tulevat muutaman päivän kaatosaderyppäinä muutaman kerran kesässä. Kaakkois-Brasiliassa oli viime vuosina vesipula juurikin vähentyneiden sateiden vuoksi, mutta myös siksi, että korruptoituneet poliitikot eivät ole pitäneet huolta infrastruktuurista. Veden ajoittaisella katkaisulla uhkailtiin vielä alkuvuodesta 2016, mutta oikeasti vedensäästötoimet ja vedenjakeluverkoston korjaustoimenpiteet olisi pitänyt aloittaa jo vuosia aikaisemmin (eikä niitä ole aloitettu vieläkään). Ikävä kyllä vaaleissa ei tule valituksi, jos lupaa heti alkajaisiksi sulkea kaikkien vesihanat muutamiksi tunneiksi päivässä.

Kuitenkin juuri ennen vuoden 2016 kriittistä vesipulaa tulivat rankkasateet moneen kuivuudesta kärsineeseen paikkaan, eikä veden laajamittaiseen sääntelyyn ollut hälyttävää tarvetta. On hyvin brasilialaista, että ratkaisu kaikkeen löytyy tuurilla juuri viime hetkellä.

Mitä sitten tapahtuu silloin, kun vihdoin sataa? No tätä:

sade

(Lähde: BH M1L GR4U)

Tämä huumorisivustolta poimimani kuva näyttää, miten nopeasti sademyrsky tulee tropiikissa päälle. Varsinkin Minasissa, jossa on paljon vuoristoa, sadepylväiden tulon voi nähdä jo kaukaa, jos katsoo horisonttia korkealta paikalta. Kuvan vitsi on, että voit olla kuivilla kello 16.59, mutta minuutti myöhemmin päällesi voi vyöryä sadekuuro, joka kastelee ihan kuin joku heittäisi päällesi saaveittain vettä. Tämän huomasin myös eilen, kun auton moottori sammui, ja jouduin tuuppimaan autoa miehen kanssa pois keskeltä tietä. 10 sekuntia yllärisadekuuroa riitti siihen, että olin läpimärkä.

sade4

Sadepilvi lähestyy vuorenhuippuja.

sade5

Yksi, kaksi, kolme sadetta.

Sademyrsky ilmoittaa kuivana kautena tulostaan tuoksulla, ei äänellä tai näkymällä. Ilman täyttää yhtäkkiä märän hiekan ja mullan tuoksu. Siinä vaiheessa voi kurkistaa ikkunasta ulos, ja kappas — horisontissa häämöttää uhkaavannäköinen pilvimuuri. Jos sateen mukana tulee myös ukkosta, sen desibeliluokka on aivan muuta kuin Suomessa. En Suomessa juurikaan pelkää ukkosta, mutta Brasiliassa se rymisee niin kovaa, että maailma tuntuu halkeavan kahtia.

Mihin se kaikki taivaalta tippuva vesi menee? Se muuttaa kaikki kaupungin kadut autojen vesipuistoksi tähän tyyliin:

sade2

Samoissa paikoissa, joissa kärsitään kuivuudesta ja vesipulasta, rankkasateiden saapuessa kadut tulvivat. Taivaalta tuleva vesimäärä on niin järjetön, ettei se mahdu kerralla kaupungin viemäriverkostoon, vaan jää lillumaan kaduille. Monissa suurkaupungeissa ongelmana on myös viheralueiden puute: vesi ei pääse imeytymään maaperään täyteen rakennetussa asfalttiviidakossa, jossa nurmikko- ja metsäalueita ei ole tarpeeksi kerralla satavaan vesimäärään nähden.

sade6

Kampuksella: tulva-alue, vältä pysäköintiä.

sade7

”Aamulla Belo Horizontessa, illalla Venetsiassa.” (Lähde: BH M1L GR4U)

Kaupunkiliikenteen tunteva tietää, että sateella kannattaa välttää liikenteeseen lähtemistä, etenkin omalla autolla. Jos väestön keskimääräinen ajotaito ja -kulttuuri on kuivallakin kelillä vähintäänkin kyseenalainen (siitä asiaa joskus toiste!), mikä on turvallisuustilanne silloin, kun saavisade haittaa näkyvyyttä ja renkaat luisuvat lammikoissa, jotka kaiken lisäksi peittävät ikävästi alleen ne kaikki kuopat, joihin arvaamaton autoilija saattaa upottaa renkaansa? Matka-aika tuplaantuu ja onnettomuusriski kasvaa. Parempi jättää metallihevonen talliin ja odotella rauhassa, että sade tai ruuhka-aika (aamuisin 7-9 ja iltaisin 17-19) tai kummatkin ovat ohi.

sade3

Kun näkyvyys on tämä, jätä auto kotiin.

Jos olet onnekas, saat niskaasi vain nyrkin kokoisia vesipisaroita. Muussa tapauksessa voit saada niskaasi nyrkinkokoisia rakeita. Muutama vuosi sitten Belo Horizonten alueelle tuli juurikin tällainen raekuuro, ja se tuhosi laajasti autojen laseja ja peltejä. Täällä toimivien autotehtaiden valmistamat tuhannet autot olivat tehtaan parkissa taivasalla ilman minkäänlaista suojaa — koska täällähän on aina kesä eikä tarvita katoksia tai muitakaan säävarusteluja! — ja raekuuro moukaroi niiden pellit muhkuraisiksi ja särki lasit. Tämän jälkeen autotehtaat ja esimerkiksi lentokenttien parkkipaikat varustettiin katoksilla, jottei vakuutusyhtiöiden kanssa tarvitse tapella force majeure -korvauksista.

Kaikkein mukavinta paikallisessa säässä on suomalaisen näkökulmasta se, että suurimman osan vuodesta ei tarvitse katsoa sääennustetta, sillä ilma on melkein aina aurinkoinen ja lämmin. Ei tarvitse varautua moneen vuodenaikaan yhden päivän aikana, eikä ole myöskään sitä suomalaisten ”pakko mennä ulos kun on hyvä ilma” -painetta. Aurinko paistaa huomennakin, ja ylihuomenna, ja ensi viikolla!

Paikallisilla ei ole yleensäkään tapana katsoa sääennusteita, ja vaikka niitä joku katsoisikin, ne eivät yleensä pidä paikkaansa — minulle ei ole selvinnyt, johtuuko se sääennusteiden huonosta laadusta vai sääolosuhteiden yleisestä arvaamattomuudesta. Brasilialaisten sääennusteiden ”arvontamenetelmästä” (kirjaimellisesti!) on tehnyt pilaa myös huumoriryhmä Porta dos Fundos, jonka sketsin voit katsoa alla olevasta videosta. (Valitse videon asetuksista Subtitles – English, jos tekstitykset eivät näy.)

Parasta Minasin harvoissa sateissa on niiden jälkeinen tuoksu. Suomessa tuoksuu sateen jälkeen sammaleelta ja nurmikolta. Kun Belo Horizontessa sademyrskyn ryminä ja pauke on loppu, kuiva asfalttiviidakko tuoksuu hetken yrttiteeltä. Se johtuu kaiketi siitä, että maassa olleet kuivat lehdet ovat kastuneet lämpimässä sateessa ikään kuin olisivat viettäneet hetken luonnon tarjoamassa teepannussa. Sen hetken ajan, kun ”tee” tuoksuu ja on hiljaista vielä sen aikaa, kun ihmiset odottavat sateen loppumista, kaupungin keskellä on jopa seesteinen olo.

(Jos humoristinen ote Brasilian kiinnostaa vielä ensimmäisen videon jälkeen, katso tämä toinenkin Porta dos Fundosin sketsi, joka tiivistää hyvin Brasilian eri osavaltioiden ilmastovaihtelun.)

Mainokset

One thought on “Brasilia ei ole aloittelijoille, osa 4: Sää

  1. Päivitysilmoitus: 11 virheellistä käsitystä Brasiliasta | Maailma on katsojan silmässä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s