11 virheellistä käsitystä Brasiliasta

Kirjoitan tässä tekstissä käsityksistä, joita monilla suomalaisilla tuntuu olevan Brasilian suhteen. 11 ei ole kiva tasaluku, mutta siihen päädyin listatessani kaikkia niitä kysymyksiä, joihin olen vuosien varrella vastannut.

Etelä-Amerikka yleensäkin on mysteeri monille suomalaisille, sillä tangoa ja poleemisia paperitehtaita lukuun ottamatta Suomen ja suomalaisten ulkomaanintressit suuntautuvat enemmän Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan. Koulussa emme kai opi Etelä-Amerikasta oikeastaan muuta kuin maiden ja pääkaupunkien nimet, ja ehkä ohimennen jotain löytöretkien yhteydessä. Koska tämän maailmankolkan maat eivät juurikaan osallistuneet maailmansotiin, suomalaisten historiantuntemuskin on melko rajoittunutta tällä saralla.

Olkoon tämä myyttejä murtava kirjoitus ja yleissivistykseksi tiedonjanoisille suomalaisille. Siispä asiaan!

1) Brasiliassa on pelkkää sademetsää ja trooppinen, hikinen ilma.

Apinat huhuilevat, papukaijat kiekuvat ja sirkat sirittävät sademetsässä, kun brasilialaiset makaavat riippumatoissaan ja silittelevät lemmikkilaiskiaisiaan? No ei nyt sentään. Brasiliassa on monia eri ilmastovyöhykkeitä, kuten alla olevasta kartasta ilmenee. Muista, että kyseessä on Euroopan kokoinen alue, eli kuvittele mittakaavaksi yläreunaan Suomi ja alareunaan Italia.

climate_of_brazil-tif

Brasilian ilmasto. Lähde: Alvares, Stape, Sentelhas, de Moraes, Leonardo & Spavorek (2013)

Siniset ilmastovyöhykkeet ovat trooppisia ja oranssi on aroilmastoa (koillisen kuivat erämaat). Vihreät alueet vastaavat subtrooppisia ilmastovyöhykkeitä. Itse asun tummanvihreällä alueella, jolla on kartan mukaan subtrooppinen kuiva ilmasto, johon kuuluu lämmin kesä (josta kirjoitinkin jo edellisessä tekstissäni). Suuri osa eteläistä Brasiliaa kuuluu tuohon vaaleanvihreään kuuman kesän subtrooppiseen ilmastoon, jota esiintyy myös suuressa osassa eteläisiä Yhdysvaltoja, Australian itärannikkoa, Kiinaa ja Italiaa. Eli monenlaista ilmastoa löytyy eri puolilta maata, ja välillä saa ihan palellakin.

2) Brasilialainen ruoka on mausteista.

moqueca

Hyvin miedosti maustettu moqueca (lausutaan ”mukeka”) eli tomaatti- ja kookosmaitopohjainen kala-katkarapupata. Päällä kevätsipulia ja lisukkeena tietysti riisiä.

Koko Latinalainen Amerikka ei ole yhtä kuin Meksiko, vaikka yhdysvaltalaisista elokuvista saisikin sen kuvan. Brasiliassa on yhtä monta ruokakulttuuria kuin on osavaltiota, ja on kyllä totta, että esimerkiksi Bahian monet perinteiset ruokalajit, jotka ovat hyvin afrikkalaisvaikutteisia, voivat olla jopa tulisia. Minas Geraisissa pöydässä saattaa olla chiliöljypullo, mutta sitä harvat rohkeat laittavat pienissä tipoissa omalle lautaselleen, eikä chili ikinä ole valmiina ruuassa. Suuressa osaa Brasiliaa ruuissa käytetään samantapaista mauste- ja yrttipalettia kuin Suomessakin: suola, pippuri, valkosipuli, ruohosipuli, persilja, koillisessa myös korianteri. Tosin sitä suolaa on tuplasti Suomeen verrattuna.

3) Brasiliassa puhutaan espanjaa.

Aikaisemmassa tekstissäni taustoitin niitä historian tapahtumia, jotka johtivat siihen, että Espanja ja Portugali valloittivat Etelä- ja Keski-Amerikan siirtomaikseen 1400-1500-luvuilla. Portugalille jäi tässä paavin siunaamassa Tordesillasin sopimuksessa maapallon itäinen puolisko (siivu Etelä-Amerikkaa, Afrikka ja Aasia), ja Espanjalle läntinen. Portugalin Amerikan-siirtomaasta tuli myöhemmin Brasilia, ja siellä puhutaan siksi portugalia. Joka ei muuten ole espanjan murre, vaikka näillä kielillä onkin paljon yhteistä. Murteesta riippuen keskinäinen ymmärrys espanjan- ja portugalinkielisten välillä voi olla parhaimmillaan luokkaa ruotsi-norja, tai huonoimmillaan luokkaa suomi-viro. Joka tapauksessa kielimuuri on todellinen Brasilian ja sen espanjankielisten naapurimaiden välillä.

4) Brasilian ja muiden Latinalaisen Amerikan maiden kulttuurit ovat hyvin samanlaisia.

Riippuu ehkä siitä, mitä tarkoitetaan samanlaisella. Jos sillä tarkoitetaan puheliaita, hyväntuulisia ihmisiä, jotka syövät paljon lihaa, niin kyllä, varmasti monet latinalaisamerikkalaiset kulttuurit ovat tässä mielessä samantapaisia. Mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin.

Olennaisen eron tekee juurikin tuo ylempänä mainittu kielimuuri. Sen vuoksi Brasilian kulttuuri on erillään esimerkiksi koko muun Etelä-Amerikan musiikki-, TV- ja elokuvamarkkinoilta. Brasilia tekee omat saippuasarjansa ja elokuvansa, ja sen perinteiset musiikkigenret (samba, forró, bossa nova, sertanejo, pagode, jne.) ovat sisäsyntyisiä. Vaikkapa salsamusiikki ja -tanssi sekä meksikolainen ruoka ovat yhtä eksoottisia elleivät jopa eksoottisempia Brasiliassa kuin ne ovat Suomessa. Erillisen siirtomaahistoriansa, kielensä ja kulttuuriviitteidensä vuoksi Brasilia on kulttuurina hyvinkin erilainen naapurimaihinsa verrattuna. Myös maantieteelliset etäisyydet tekevät sen, että matkustelu naapurimaihin on suurelle osalle brasilialaisista harvinaisuus, joten kulttuurien välinen kuilu kasvaa tätäkin kautta.

5) Brasiliassa on mieletön määrä asukkaita.

Monien suomalaisten mielissä Brasiliassa on jostain syystä ihan liikaa ihmisiä. Ehkä suomalaiset ovat nähneet kuvia vilkkaista kaupungeista, faveloiden ahtaista kaduista tai täyteen sullotuista vankiloista ja tulleet tähän käsitykseen. Täytyy taas muistaa, että Brasiliassa on niin sademetsää kuin miljoonakaupunkejakin, ja siksi väestöntiheys vaihtelee lähes nollasta moneen tuhanteen ihmiseen neliökilometrillä, kuten alla olevasta kartasta selviää.

population_density_in_brazil

Väestöntiheys Brasiliassa (tekijä: Omni Scientia, Wikipedia). Punaisesta tummanvihreään (henk/km²): <3, 3-12, 12-48, 48-192, >192.

Brasilian kokonaisväestöntiheys on 20,5/km² ja pinta-ala 8 516 000 km². Euroopan pinta-ala on 10 180 000 km² ja väestöntiheys 72,9/km². Kummassa onkaan paljon ihmisiä?

Jos katsotaan Brasilian ja muun maailman kaupunkeja, miltä väestöntiheys näyttää? (Kaikki luvut Wikipediasta.)

  • São Paulo (Brasilia) 7 387/km²
  • Belo Horizonte (Brasilia) 7 167/km²
  • Rio de Janeiro (Brasilia) 5 265/km²
  • Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta) 5 518/km2
  • New York (USA) 10 831/km2
  • Pariisi (Ranska) 21 000/km2
  • Barcelona (Espanja) 16 000/km2
  • Helsinki 2 962/km²

Edes Brasilian suurimmassa kaupungissa, São Paulossa (12 milj. asukasta), ei ole yhtä ahdasta kuin New Yorkissa, Pariisissa tai Barcelonassa. Mutta onhan siellä toki tuplasti ahtaampaa kuin Helsingissä.

6) Brasilian pääkaupunki on Rio de Janeiro.

Oli se vuoteen 1960 asti, mutta tämän jälkeen tieto ei näytä päivittyneen suureen osaan muuta maailmaa. Rio on Brasilian viihdetuotannon keskus, ja luonnonkauneutensa, rantojensa ja kulttuurinsa ansiosta se on vieläkin Brasilian tunnetuin kaupunki ja matkailukohde. Pääkaupunki on kuitenkin ollut vuodesta 1960 lähtien Brasília (joka ei muuten ole sama kuin maan nimi – Brasilia on portugaliksi ”Brasil”). Brasílian liittopiiri (distrito federal) oli silloisen presidentin Juscelino Kubitschekin yritys tuoda Brasilian hallinto maantieteellisesti keskemmälle. Brasília on maailman suurin 1900-luvulla rakennettu kaupunki ja UNESCO:n maailmanperintökohde.

brasilia

Pääkaupunki Brasília (lähde: Wikipedia)

7) Brasilia on köyhä maa.

Brasilia ei ole maailman köyhimmästä päästä. Wikipedian mukaan Brasilian BKT per asukas on samaa luokkaa kuin esimerkiksi Kiinassa, Etelä-Afrikassa, Meksikossa, Valko-Venäjällä ja monissa Balkanin maissa.

countries_by_gdp_ppp_per_capita_in_2015-svg

BKT per asukas vuonna 2015 (lähde: Wikipedia)

Tiedämme kuitenkin, että missään maassa varallisuus ei jakaudu tasaisesti kaikkien kansalaisten kesken. Kun tarkastellaan Gini-kerrointa, Amerikan mantereen maista vain Guatemalassa, Hondurasissa, Kolumbiassa ja Boliviassa varallisuus jakautuu epätasaisemmin kuin Brasiliassa. Muualla maailmassa oikeastaan vain Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tilanne on tässä suhteessa huonompi kuin Brasiliassa.

2014_gini_index_world_map_income_inequality_distribution_by_country_per_world_bank-svg

Gini-kerroin vuonna 2014 (tekijä: M Tracy Hunter, Wikipedia).

Näin ollen tämän käsityksen voisi korjata seuraavasti: Brasilia maana ei ole köyhä, mutta Brasiliassa on paljon köyhiä (kuten kirjoitin jo aikaisemmin).

8) Kaikki brasilialaiset asuvat rannalla ja käyskentelevät kaupungilla rantavaatteissa.

On totta, että suurin osa brasilialaisista asuu rannikon tuntumassa, niin kuin väestöntiheyskartastakin ilmeni. Mutta kaikki eivät suinkaan asu rannalla – monilla osavaltioilla ei edes ole rannikkoa, ja niiden pääkaupungeissa asuu tuhansia tai miljoonia ihmisiä. Minas Gerais on yksi näistä osavaltioista, ja yleinen vitsi onkin, että minasilaiset (eli mineirot) ovat kuin kaloja kuivalla maalla nähdessään meren ensi kertaa (paitsi tietenkin ikään kuin päin vastoin – ”kuin kissoja vedessä”?). Minasissa uidaan uima-altaissa ja luonnon helmassa vesiputouksissa, ja rantakulttuurin puuttumisen seurauksena myöskin pukeutumiskoodi on siveellisempi kuin rantakaupungeissa. Kaupungilla naisia ei näe koskaan pelkissä bikineissä, ja miesten paidattomuuskin on vähän rahvaanomaista – paitsi tietenkin karnevaaliviikolla kaikki on kaikille sallittua. Minasilaisen miehen tunnistaa merenrannalla pitkälahkeisista shortseista, kun taas tottuneet rantaleijonat etenkin Riossa käyttävät speedoja.

bh

Belo Horizonten kaunis horisontti: vuoristo.

On belohorizontelaisilla kuitenkin yksi mahdollisuus harrastaa rantakulttuuria kotikaupungissaan. Praia da Estação -tapahtuma kaupungin juna-aseman edustalla (täältä kulkee muuten Brasilian ainoa matkustajajuna!) syntyi protestina kaupungin yritykselle rajoittaa asukkaiden vapautta käyttää julkista tilaa kokoontumiseen ja tapahtumien järjestämiseen. Tässä tapahtumassa paikalliset saavat kerrankin hengailla uima-asuissa aurinkovarjojen alla, ja kun käy liian kuumaksi, voi käydä vilvoittelemassa säiliöautosta suihkutettavan veden alla. Tämä jos mikä on esimerkki brasilialaisten huumorintajusta.

praiabh2

Rantapallo pomppii Praia da Estação –tapahtumassa.

praiabh

Säiliöauto vilvoittaa auringonpalvojia asema-aukiolla.

9) Slummeissa asuu vain pahoja ihmisiä.

Kerran keski-ikäinen suomalainen kysyi minulta: ”Eikö sinua pelota asua Brasiliassa, kun siellä on niitä slummeja? Niissähän asuu kaikki pahat ihmiset”. Siis ikään kuin slummit olisivat syntyneet siksi, että pahat ihmiset olisivat halunneet asua omissa yhteisöissään muun yhteiskunnan ulkopuolella, jotta voisivat harjoittaa rauhassa rikollista toimintaansa.

favela

Oikealla yksi Belo Horizonten suurimmista faveloista, Morro do Papagaio (’papukaijan mäki’) ja vasemmalla yläluokan kaupunginosa, Santo Antônio.

Asia toimii toisin päin: faveloissa asuu ihan tavallisia ihmisiä, joilla ei ole varaa asua muualla, tai jotka ovat jääneet asumaan synnyinfavelaansa monenlaisista syistä (suku on sieltä kotoisin, yhteisöllisyys, kulttuuri, jne.). Monesti pienituloisen vaihtoehtona on joko asua favelassa keskustan tuntumassa/työpaikan lähellä tai kaukana satelliittikaupungeissa 1-2 tunnin bussimatkan päässä. Rikollisuus rehottaa faveloissa köyhyyden seurauksena siksi, että se on usein kannattavampi tai ainoa saatavilla oleva elinkeino. Favelan ”tavalliset” asukkaat kärsivät urbaaneista diilerien ja poliisin välisistä huumesodista syyttöminä sivullisina.

10) Brasiliassa kaikki toimii ihan miten sattuu — se on ”villi länsi”.

Tämä ei ole totta, muttei ihan täysin valhettakaan. Kirjoitin aikaisemmassa tekstissäni siitä, että Brasilian yhteiskunnan sääntöjä ja toisaalta miten ja milloin niitä voi rikkoa on ulkomaalaisen erittäin vaikea ymmärtää. Kun Suomessa kaikki toimii lähes 100-prosenttisesti sääntöjen mukaisesti, Brasiliassa puolet asioista toimii 150-prosenttisesti sääntöjen mukaisesti ja puolet 50-prosenttisesti. Toisin sanoen tietyissä asioissa byrokratia on niin kafkamaisella tasolla ja lakia luetaan kirjain kirjaimelta niin, että asioita on mahdoton hoitaa sääntöjen vastaisesti. Toisaalta valvonnan puute, korruptio ja lahjonta tekevät sen, että poliitikot, yrittäjät ja muut vaikutusvaltaiset kansalaiset pystyvät lakimiestensä avulla välttelemään raastupaa, vankilaa ja veronmaksua hautaan asti.

Brasilia ei ole ”villi länsi” jonne voi vain asettua elämään miten huvittaa – maahantulon säännöt ovat eurooppalaisille samat kuin Eurooppaan tuleville brasilialaisille. Brasilia harjoittaa vastavuoroisuuspolitiikkaa, mikä tarkoittaa, että esim. viisumitarve ja erilaiset käsittelymaksut ovat maakohtaisesti samat kumpaankin suuntaan. Yhdysvaltalaiset tarvitsevat viisumin tullakseen turisteina Brasiliaan, koska Yhdysvallat vaatii brasilialaisilta viisumin. Olen nähnyt amerikkalaisia käännytettävän lentokentällä. Yhteen aikaan Espanja ryhtyi käännyttämään brasilialaisia turisteja laittoman maahanmuuton estämiseksi, ja Brasilian vastaus oli vaatia lisäasiakirjoja espanjalaisilta ja myös käännyttää heitä sattumanvaraisesti rajalla. Pysyvään asumiseen Brasiliassa vaaditaan brasilialainen perheenjäsen tai työ- tai opiskelupaikka, ja turistina saa oleskella enintään 6 kk vuodessa. Jos turistiajan ylittää, pitää maksaa lähtiessä sakko jokaisesta ylitetystä päivästä.

Omassa tavisulkomaalaisen elämässäni kaikki opintoihin ja maahanmuuttoon liittyvät byrokratiat on pitänyt tehdä tismalleen sääntöjen mukaan, jotka ovat paljon tiukemmat kuin Suomessa. Toisaalta jos haluaa asettua Brasiliaan laittomasti ja elää hämäräbisneksillä, sekin varmasti onnistuu oikeilla kontakteilla.

11) Brasiliassa on vaarallista, eikä sinne kannata matkustaa.

Jos vertaa useimpiin suomalaisten suosimiin etelänlomakohteisiin, Brasilia on varmasti tilastollisesti vaarallisempi. Turistille mahdollisia vaaratilanteita ovat lähinnä (aseelliset) ryöstöt, hotellihuoneen varkaudet tai turistirysissä erilaiset huijaukset, joilla turisteja pakotetaan maksamaan tavaroista tai palveluista. Taskuvarkaita Brasiliassa ei juurikaan ole – optimisti sanoisi, että varkauksista on täällä sentään tapahtumahetkellä tietoinen. Turistin kannattaa liikkua mahdollisimman vaatimattoman näköisenä ja jättää kaikki arvotavarat hotellihuoneen kassakaappiin. Ei kannata tehdä perttisalolaisia ja patsastella rantakadulla kultakäädyt kaulassa. Humalaisten ja muiden hörhöjen satunnaisesti kohdistettua väkivaltaa kohtaa paljon todennäköisemmin Suomessa kuin Brasiliassa.

Jättäisitkö varkauden pelon vuoksi nämä paikat näkemättä?

rolamoca

Serra do Rola-Moça (Minas Gerais)

img_0485

Miten olisi pulahdus vesiputoukseen? (Matutu, Minas Gerais)

saojoaodelrei

Tiradentes (Minas Gerais)

penedo

Miltä näyttäisi suomalainen siirtomaa tropiikissa? Sitä voi käydä ihmettelemässä ”Pikku-Suomessa” eli Penedossa (Rio de Janeiro), joka on vuonna 1929 perustettu utopiasiirtokunta.

rio

Rio de Janeiro, näkymä Kristus Vapahtaja -patsaalta

salvador

Salvador (Bahia)

Brasilialaiset ovat sydämellisiä, he pitävät ulkomaalaisista, ja suurin osa heistä auttaa matkalaisia kielimuurista huolimatta niin hyvin kuin vain osaa. Kun välttää rähjäisen ja epäilyttävän oloisia kaupunginosia ja kantaa mukanaan vain sellaisia tavaroita, joiden häviäminen ei haittaa, voi lomasta nauttia huoletta.

Onko sinulla jokin Brasiliaan liittyvä luulo, ja haluat tietää, onko se totta? Kerro kommenteissa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s