Kupponen trooppista kuumaa

Oletko koskaan pohtinut, minkälaisessa maisemassa ja kulttuurissa hörppimäsi kahvi kasvaa? Kolmasosa kaikesta maailman kahvista tulee tämän kaltaisista brasilialaisista maisemista.

(Ehdotus: laita tässä vaiheessa taustamusiikiksi Jorge Ben Jorin Café.)

kahvi7

Vanha portugalilaistyylinen maalaistalo (Serra da Canastra, Minas Gerais)

Portugalilaiset alkoivat viljellä kahvia Brasiliassa orjavoimin 1700-luvulla. Kahvinviljely on ollut siitä lähtien yksi tärkeimmistä talouden vetureista monissa osissa Brasiliaa, lähinnä kaakkoisissa osavaltioissa (Minas Gerais, São Paulo ja Paraná), joissa lämpötila ja kosteus-kuivuustasapaino ovat ihanteelliset kahvinviljelylle.

kahvi6

Maantie halkoo kahviviljelmiä eteläisessä Minas Geraisissa

Jos kahvia kerran viljellään paikallisesti, on luonnollista, että se päätyy myös osaksi paikallista kulttuuria. Kahvinjuonti rytmittää minaslaisten päivää niin, että sitä juodaan paitsi aamupalalla myös lounaan jälkeen palanpainikkeeksi. Viikonloppuna keitetään vielä iltapäiväsumpit tarjottavineen noin 16-17 aikaan.

kahvi5

Kahvipensaat maantien varrella

Brasilialainen kahvikulttuuri muistuttaa hämmästyttävän paljon suomalaista (vanhemman sukupolven) kahvikulttuuria. Kahvia juodaan Brasiliassa pienistä, melkein espressokokoisista kupeista (nimeltään xícara ”shikara” – tai jos haluat oikein korostaa, kuinka pienenpieni se on, lisäät perään diminutiivin: xicrinha ”shikrinja”). Kahvi on aina suodatinkahvia, ja se tehdään muovisen kahvisuodattimen läpi suoraan termoskannuun – ihan niin kuin suomimummolassa. Brasiliassa jotkut sekoittavat sokerin mukaan jo termariin. Makiaahan sen pitää olla, ainakin brasilialaisten mielestä! Erikoiskahvit ja nespressokoneet ovat vielä nuorison parissa kyteviä urbaaneja ilmiöitä.

aamupala2

Eräs majataloaamupala: kahvia, vesimelonia ja mulperihilloa vehnäleivällä (Serra do Cipó, Minas Gerais)

Kahvilla on niin tärkeä rooli aamiaisella, että Brasiliassa aamupalapöytään kutsutaan kysymällä Vamos tomar café? eli ”mennäänkö juomaan kahvia”. Kahvia ei tietenkään tarvitse juoda, mutta kutsu käy kaikille. Kun brasilialaisessa hotellihuoneessa on café da manhã incluso (”aamukahvi sisältyy”), se tarkoittaa, että siihen kuuluu aamupala. Kuinkakohan moni brasilialainen on ulkomailla tilannut ”aamukahvin” ja ihmetellyt, miksi on saanut eteensä pelkän kahvikupposen?

Kahvin verukkeella kutsutaan sukulaiset ja ystävät käymään, sen ohella syödään pikkusuolaista ja makeaa ja vaihdetaan kuulumiset. Tosin nuoriso kokoontuu yleensä viettämään aikaa oluen eikä kahvin ympärille. Silloin kutsu ei ole Vamos tomar café? vaan Vamos tomar uma? (”mennäänkö yhdelle”). Siinä missä Suomessa kahvin juontia on ainakin ennen pidetty aikuistumisen merkkinä, ja toisaalta kahvia pidetään yleisesti sopimattomana lapsille, Brasiliassa lapset saavat yleensä juoda kahvia ihan vapaasti jos vain haluavat. Harvemmin tosin haluavat.

aamupala

Tällä aamiaisella pöydässä oli juustopullaa (pão de queijo), requeijão-tuorejuustoa, kahta eri kakkua (luultavasti maissi- ja appelsiinikakku) ja pullapitko. Ja tietysti termarikahvi.

Kävin viime vuonna tutustumassa Belo Horizonten Academia do Caféeseen, joka on kahvi-intoilijan pitämä, paikallisiin kahvilaatuihin erikoistunut kahvila ja myymälä. Ystäväni kanssa maistelimme kädet täristen ja sydän pamppaillen – paitsi innostuksesta, myös kofeiinin määrästä – muutamaa eri kahvilaatua suolaisten kera. Omistaja tiesi suomalaisten olevan suuria kahvinkuluttajia (joidenkin tilastojen mukaan kulutamme kahvia maailman eniten kiloissa per asukas!), joten hän kertoi meille kahvilaaduistaan tavallista enemmän.

Opimme, että laadukas suodatinkahvi on kuin alla olevassa kuvassa: läpikuultavan ruskeaa, kuin musta tee. Jos kahvipapu on paahdettu mustaksi, se tarkoittaa yleensä, että siitä on haluttu piilottaa jokin huono ominaisuus – oksanpalaset ja muu lika tai huono maku. Kahvin ei siis kuulu olla sitä kitkerää taukohuoneen mokkamasterin moottoriöljyä, jota joutuu tuunaamaan sokerilla ja maidolla – sen kuuluu olla pehmeää, kevyttä, aromikasta, hyvää ihan sellaisenaan.

aceita

Academia do Cafén suodatinkahvi, juustopulla ja joku muu juustoinen leivonnainen

Kahvinviljelystä huolimatta kahviloita on Brasilian kaupungeissa yllättävän vähän. Kahvia juodaan enemmän kotona ja työpaikalla. Kuten sanottu, kavereita tavataan yleensä baarissa tai ravintolassa oluen merkeissä. Jos haluaa kuitenkin päästä menneiden aikojen kahvilatunnelmaan, voi vierailla Rio de Janeiron portugalilaishenkisessä Confeitaria Colombossa. Sen perusti kaksi portugalilaista siirtolaista vuonna 1894. Kahvilan kaunis arkkitehtuuri ja arvokas ilmapiiri eivät pääse oikeuksiinsa alla olevassa kuvassa. Vanhojen kahviloiden ystävän onkin parasta käydä ihmettelemässä Colomboa paikan päällä.

kahvicolombo2

Confeitaria Colombo (Rio de Janeiro)

Confeitaria tarkoittaa konditoriaa, eli Colombosta saa kaikenlaisia makeita leivonnaisia kahvin rinnalle. Itse valitsin suodatinkahvin ja – entisen siirtomaaisännän ystävänä – portugalilaisen pastel de natan eli voitaikinassa lepäävän munakreemileivonnaisen. Siinä oli kuitenkin brasilialainen tvisti: kreemi maistui vienosti caipirinhalta eli limeltä. Sitä en tiedä, oliko kreemissä myöskin toista Brasilian kansallisdrinkin olennaista ainesosaa, sokeriruokoviinaa (cachaça).

kahvicolombo

Colombon suodatinkahvi ja caipirinhan makuinen pastel de nata

Toivotan näiden maisemien ja tarinoiden myötä kaikille lukijoille antoisia kahvihetkiä. Valitse ja valmista kahvisi ajatuksella ja pysähdy hetkeksi arvostamaan sitä, kuinka kaukaa tuo ruskea kulta on matkustanut luoksesi ja millainen monisatavuotinen kulttuurihistoria sen taustalla on viljelyalueella. Sinua ja kahvin syntyseuduilla asuvia ihmisiä yhdistää ainakin yksi asia: tuo elämän eliksiiri ja polttoaine, jota ilman arki olisi vähän vähemmän mielekästä.

Mainokset

9 thoughts on “Kupponen trooppista kuumaa

  1. Aina niin ihanaa lukea kahvista! Itsellänikin on hautumassa kahvikirjoitus Brasiliasta. ^_^ Meillä on hieman erilaiset kokemukset mitä tulee kahvikulttuuriin ja Brasiliaan, mielenkiintoista. Itsestä tuntui, että kahviloita, tai paremmin padarioita, oli joka nurkassa, etenkin Minas Geraisissa. Niissä sai aina hyvät, liedellä keitetyt kahvit. Ainoa näkemäni muovinen filtterikeitin oli itse asiassa anopin. Nespressokone taas oli yli 70-vuotiaan appiukkoni suuressa suosiossa. ^_^ Ah, kahvit oli kyllä parhaita hetkiä Brasiliassa. Ja ne leivonnaiset…

    Tykkää

    • Jännää! Padarioita on tosiaan joka kulmassa, mutta ne ovat oman kokemukseni perusteella BH:ssa ja Keski- ja Etelä-Minasissa melkeinpä enemmän minimarketteja ja lounas- ja takeaway-sushiravintoloita kuin varsinaisia eurooppalaistyylisiä kahviloita, jotka houkuttelisivat istumaan. Toki niihin voi myös istahtaa kahville. Nespressokone oli meillä ja monen kaverin kotona ja jopa anoppilassa, mutta maaseudulla en muista sellaista nähneeni. Tosin sekin taitaa olla nousemassa pienoiseksi statussymboliksi. 😉

      Tätä kirjoittaessa tuli pieni saudade juustopullia ja maissikakkua kohtaan… voih 🙂

      Tykkää

      • Ahaa! Tosiaan, sellaisia minimarketteja ne padariat usein olivat – tosin myivät lähinnä kyseisen leipomon tuotteita, mutta siinä samalla myös hammastahnat ja vessapaperit. ^_^ Sushia ei eteläisessä Minasissa padarioista kyllä saanut! Eikä oikein muutenkaan… ellei niitä myyty papujen kanssa, hehe. Mainitaan kuriositeettina, että kerran istuttiin piskuisessa kulma-padariassa, josta kerrankin sain vege-empanadan. Olin innoissani, että niin se ruokakulttuuri muuttu vanhan kansan kuppiloissakin jopa Brasilian maaseudulla, mutta siihen cariocani totesi, että istuttiin kaupungin kalleimmassa kuppilassa, kylän hipsteripaikassa… Ja vielä, että olet ihan oikeassa, nuo Nespresso-koneet taitavat tosiaan olla sellainen statussymboli – tässäkin perheessä vain isä (maaseudun kasvatti) käytti sitä! Apua.

        Tykkää

  2. Kiitos mainiosta postauksesta, jonka tämä kahvijuoppo luki mielenkiinnolla 🙂
    Olen Saksassa alkanut juoda tummia espresso-pohjaisia kahveja eivätkä makunystyrät meinaa enää tykätä Suomen filtterikahvista.

    Tykkää

    • Mukavaa, että pidit kirjoituksesta! Minä opin aikanaan juomaan kahvia vasta opiskelijavaihdossa Portugalissa – ”jostain syystä” kahvi ei ollut Suomessa maistunut. Portugalissa kahvijuomat ovat juurikin espressopohjaisia.

      Hyviä kahvihetkiä 🙂

      Tykkää

  3. Kiinnostava kirjoitus! Curitibassakin tuntui olevan ihan mukavasti kahviloita, ja vieläpä viihtyisiä. Termoskahvia sai tosiaan monissa majataloissa, mutta eniten kahvia tuli juotua työpaikalla, missä se oli juuri sellaista kitkerää litkua – ei sitä voinut juoda ilman kunnon sokerilisäystä ja silloinkin vähän hampaat irvessä. Vuokraemäntäni taas keitti suodatinkahvit suoraa kuppiinsa ilman termaria. Kunnon espresson ystävänä brasilialainen kahvikulttuuri ei siis ihan uponnut, mutta limen makuista pastel de nataa olisi kiintoisaa kokeilla!

    Tykkää

    • Minäkin keitin itselleni aamukahvin aina suodattimella suoraan mukiin. 🙂 Ehkäpä siellä etelässä on oikeita kahviloita tiuhempaan, ovathan siellä eurooppalaisten siirtolaisvirratkin äskeisempiä tapahtumia kuin vaikkapa Minasissa. Eteläisin paikka, jossa olen käynyt Brasiliassa, on Foz do Iguaçu, mutta se taitaa rajakaupunkina olla niin oma maailmansa, ettei oikein edusta varsinaista Etelä-Brasiliaa.

      Tykkää

      • Se voi olla, että etenkin italialaisilla siirtolaisilla on ollut vaikutusta kahvila-asiaan. 🙂 Kävin myös Fozissa, mutta itse kaupunkiin tutustuminen jäi putouksilla juostessa kyllä niin vähälle, että en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s