Brasilia ei ole aloittelijoille, osa 5: Konfettia, autonpesua ja Sveitsin-tilejä

Otsikon perusteella voisi arvata, että tämän kirjoituksen aiheena on jotakin todella jännää. Voin kertoa, että luvassa on lyhyt katsaus johonkin vielä jännittävämpään kuin mikään, mitä saatoit kuvitella – Brasilian politiikkaan – ja siihen, miten ulkomailla asuminen vaikuttaa omiin poliittisiin mielipiteisiin.

Viime vuonna brasilialaisten keskuudessa alkoi vahvistua ajatus, että amerikkalainen politiikan kiemuroista ja juonista kertova fiktiosarja House of Cards oli aivan kuin totisinta brasilialaista totta. Kaikki on kaupan ja kansalaiset katselevat sivusta, kun poliitikot junailevat lehmänkauppojaan. Mutta vuoden 2016 tapahtumia seuratessaan brasilialaiset tulivat siihen tulokseen, että House of Cards kalpenee Brasilialle juonenkäänteissään.

Brasilia muistuttaa siirtolaishistorialtaan ja poliittiselta rakenteeltaan maailman mittakaavassa Yhdysvaltoja monessa suhteessa: jakautuminen osavaltioihin (Brasilian nimi oli muuten ennen ”Brasilian yhdysvallat”), presidentin suuri rooli päivänpolitiikassa, siirtomaavallan ja orjuuden jättämät arvet, yhteiskunnan eriarvoisuus, kulttuurierot suuren maan sisällä. Kuten Yhdysvalloissa myös Brasiliassa on jakauduttu viime vuosina vahvasti kahteen leiriin: vasemmistoon ja oikeistoon. Brasilian oikeistolla ei ole samanlaista kiintotähteä kuin Trump, vaan johtohahmot vaihtelevat hetkestä toiseen, ja vasemmiston lemmikkejä ovat entiset presidentit Luiz Inácio Lula da Silva ja Dilma Rousseff.

Yli vuosikymmenen vallassa ollut Työväenpuolue (Partido dos Trabalhadores, PT), joka sijoittuisi Suomen poliittisella kartalla ehkä jonnekin Keskustan ja SDP:n välimaastoon, teki valtakaudellaan paljon hyvää. Se onnistui nostamaan miljoonat brasilialaiset köyhyydestä tulonsiirroilla ja Brasilian yhdeksi maailman suurista teollisuusmaista sekä perustamaan ilmaisia valtionyliopistoja – tosin se ei tehnyt kaikkea tätä sotkeutumatta korruptioskandaaleihin, samoin kuin kaikki muutkin poliitikot ja puolueet. Brasilian vasemmiston rooli naisten ja vähemmistöjen oikeuksien kehittämisessä on myös ollut merkittävä.

En edes yritä ymmärtää kaikkea sitä, mitä alkoi tapahtumaan Brasilian politiikassa vuonna 2016 – tässä asiassa olen vieläkin aloittelija – mutta alla oleva viimevuotinen video tiivistää sen melko hyvin. Korttitalo alkoi kaatua suurimman osan poliitikkoja ympäriltä, kun Operaatio Autopesula (Operação Lava-jato) alkoi selvittää valtion öljy-yhtiö Petrobrasin korruptioskandaalia, jossa lahjusrahat kierrätettiin autopesulan kirjanpidon kautta. Ex-presidentti Rousseff (PT) oli näihin aikoihin Petrobrasin hallituksessa.

(Brasiliassa ollaan muuten mestareita poliisitutkintaoperaatioiden nimeämisessä. Viime vuosien liittovaltion poliisin operaatioista mieleeni ovat jääneet mm. Operaatio Omnipresenssi, jossa narautettiin lääkäreitä, jotka onnistuivat olemaan työtuntilistojen perusteella samanaikaisesti sekä julkisessa sairaalassa että yksityisklinikoilla nostaen kummastakin palkkaa, sekä Operaatio Freud, jossa jäi kiinni eläkkeeseen oikeuttavia mielenterveyslausuntoja maksusta tehtaillut rikollisjengi.)

Operaatio Autopesulan kiihdyttyä 2016 presidentti Dilma Rousseff äänestettiin kyseenalaisin perustein viralta niin parlamentin ala- kuin ylähuoneessa – rikos oli valtion kirjanpidon kaunistelu (jota muut poliitikot ovat harrastaneet ennenkin). Lähimmäs euroviisutunnelmaa olen päässyt Brasiliassa seuraamalla tätä viraltapanoäänestystä televisiosta: suuria tunteita ja sanoja perheestä, isänmaasta, rakkaudesta, jumalasta, ja jopa vähän konfettia efektiksi (ks. video). Aamuyön tunneille asti kestäneessä sessiossa yksi kerrallaan edustajat astuivat mikrofonin eteen pitämään minipuhettaan, ja televisioruudun alareunassa näkyi äänimäärä puolesta ja vastaan kuin futismatsissa ikään. Kaikilla selväjärkisillä oli tiedossa, että kirjanpidon kaunistelu oli tekosyy saada Rousseff virastaan – korruptiotutkinta tukittaisiin uudelleen siinä vaiheessa, kun konservatiivipuolueille epäedulliset vasemmistopoliitikot olisi raivattu pois tieltä.

Vasemmiston edustajat haukkuivat konservatiivipuhemiestä (sittemmin pantu viralta ja vangittu itsekin vaimoineen miljoonien lahjusrahojen jemmaamisesta Sveitsiin) gangsteriksi ja luopioksi; muutama oikeistolainen ryyditti äänenantoaan ylistämällä vuoden 1964 sotilasvallankaappausta ja Rousseffin kiduttajia sotilasdiktatuurin aikana.

 

Tässä poliitikkojen valtapelissä, joka erittäin harvoin hyödyttää ketään muuta paitsi heitä itseään ja heidän salaisia pankkitilejään, kansalaiset ovat hyödyllisiä idiootteja: he marssivat kaduilla milloin minkäkin puolesta tai mitäkin vastaan, viettävät baari-illat ystäviensä kanssa väitellen siitä, mikä puolue on suurempi paha, ja postaavat kymmenittäin oman somekuplansa meemejä joka päivä. Vasemmiston somekuplassa PT ei ole ikinä tehnyt mitään pahaa, kaikki korruptiosyytteet ovat tuulesta temmattuja, ja Kuuba on sosialistionnela; oikeiston somekuplassa vasemmisto haluaa hävittää kodin, uskonnon ja isänmaan sekä cis-sukupuolet siinä ohella.

* * *

Joko pyörryttää? Tämän hetken tilanne on se, että Rousseffin varapresidentti Michel Temer – joka on muuten vaaliliiton vuoksi eri puolueesta kuin ex-presidentti – on vallassa ja tutkinnan kohteena ties mistä rikoksista, samoin kuin suurin osa poliittista eliittiä. Brasilian politiikkaan osallistuminen on vaarallista touhua: sitten viime presidentinvaalien (2014) hengestään ovat päässeet mm. presidenttiehdokas mystisessä lento-onnettomuudessa jo ennen vaaleja, korruptioskandaalia selvitellyt etsivä ja poliiseja sekä skandaalin ilmiantajia – syylliset ovat tietenkin vielä hakusessa.

Brasilian poliittisten hahmojen edustamia arvoja on mielenkiintoista tarkastella sukupuolinäkökulmasta. Viime vuonna presidenttinä oli nainen, joka on selvinnyt syövästä ja sotilasdiktatuurin kidutuksesta. Nyt presidenttinä on 76-vuotias konservatiivimies, jolla on 34-vuotias vaimo – häntä eräs aikakauslehti ylisti kannessaan sanoilla ”kaunis, vaatimaton ja kodilleen omistautuva” (bela, recatada e do lar). Kenties vaimonsa innoittamana nykyinen presidentti kuvaili Brasilian kansantaloutta hiljattain tällä tuulahduksella sadan vuoden takaa: ”Jos mies tienaa 5 000 realia kuussa, kotirouva ei voi käyttää enempää kuin sen, sillä muuten mies joutuu varattomaksi. Nyt [=presidentti Rousseffin jäljiltä] valtiolla pitää olla aviomies, jottei se jää varattomaksi”.

temer

Yliopistolla protestoitiin 2016 tiede- ja koulutuspoliittisia leikkauksia vastaan: ”Ilman tiedettä ei ole Viagraa. Ulos, Temer!”

* * *

Lukijaa kaivelee todennäköisesti yksi olennainen kysymys: kuka ihme nämä kaikki sosiopaatit äänestää poliittisiin virkoihinsa? Vastaus: kansa, joka on vuodesta 1946 ollut pakotettu äänestämään (nimellisen) sakon uhalla. Brasilia on yksi maailman 14 valtiosta tai alueesta, jossa äänestäminen on pakollista ja äänestysvelvollisuuden noudattamista valvotaan. Pakollisuuden hyödyistä ja haitoista on käyty jo pitkään keskustelua Brasiliassa, ja yleinen mielipide tuntuu olevan, että olisi parempi, jos ihan kaikki eivät äänestäisi, jos ei siltä tunnu: äänten ostaminen erilaisilla lahjuksilla on ikävä kyllä yleistä etenkin köyhillä alueilla, ja sen seurauksena väärin tarkoitusperin toimivat ihmiset pääsevät valtaan. Kun kerran sinne äänestämään on pakko raahautua, miksen äänestäisi sitä rikasta setää, joka toi meille puolueen T-paitoja ja paikkasi vuotavan katon?

Brasiliassa on muuten ollut jo vuodesta 1996 sähköiset uurnat, ja se on maailman ainoa maa, jossa vaalit ovat 100 % sähköiset. Osa uurnista on nykyään biometrisiä – muistan nähneeni kiertävän vaalibussin, jossa kansalaiset pystyivät rekisteröimään sormenjälkensä. Itse en tietenkään ulkkarina ole koskaan päässyt näkemään sähköistä uurnaa, mutta ilmeisesti ehdokkaiden kasvokuvat näkyvät äänestyksen yhteydessä. Toki uurnassa voi myös äänestää tyhjää. Sormenjälkitunnistus ja kasvokuvat ovat tietenkin positiivinen juttu äänioikeuden kannalta maassa, jossa on hyvin paljon lukutaidottomia. Brasilialaiset kuuntelevat epäuskoisina, kun heille kertoo, että Suomessa äänestetään vielä vuonna 2017 paperilapuilla, ja että joka vuosi Aku Ankka saa kymmenittäin ääniä.

On tietenkin perustavanlaatuisen tärkeää, etteivät kansalaiset mene tuiterissa uurnalle. Alkoholin myynti ja tarjoilu oli kielletty koko Minas Geraisin osavaltiossa viimevuotisten kunnallisvaalien äänestyspäivänä. En osaa sanoa, tuliko valtuustoista tämän ansiosta yhtään sen viisaampia.

vaalit2

Viinattomat vaalit, viisas valtuusto?

* * *

Poliittisen karusellin vuoksi moni koulutettu brasilialainen, jolla oli taloudellinen mahdollisuus lähteä Brasiliasta, muutti vuonna 2016 ulkomaille tuulettaakseen ajatuksiaan ja elääkseen hetken vakaammassa ympäristössä. Itselleni tuli tässä ympäristössä suuri ikävä, saudade, Eurooppaan – viimeistään siinä vaiheessa, kun alettiin puhua armeijan väliintulon mahdollisuudesta, aloin itsekin pakata laukkujani.

On mielenkiintoista pohtia, miten erilainen ympäristö vaikuttaa omiin poliittisiin mielipiteisiin. Usein pitempään Suomessa ollessani kyllästyn pullamössöilyyn ja heilahdan oikealle: pidä huoli omasta elämästäsi, auta itseäsi, älä odota valtion ojentavan kaikkea tarjottimella, lopeta narina, tee asialle jotakin, ole oma-aloitteinen. Suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu – niin hyvässä kuin pahassakin – luotto siihen, että joku isompi aina pitää huolta.

Brasiliassa kansalaiset tietävät, että valtiolta on turha odottaa yhtään mitään; useimmiten se ennemminkin vaikeuttaa kuin mahdollistaa ihmisarvoista ja tasapainoista elämää. Brasilialaisten elämänfilosofiasta kertovat useat näkemäni sosiaalipornomaiset uutisreportaasit kaatosateiden tai muiden sääilmiöiden tuhoamista favela-asumuksista, joiden asukeilta yli-innokas reportteri tiedustelee: mitä aiot nyt tehdä? Haastateltava yleensä toteaa suhteellisen rauhallisena jotakin tällaista: ”No, mitäs tässä, pitää varmaan rakentaa kaikki uudestaan. Niinhän sitä sanotaan, brasileiro não desiste nunca” (brasilialainen ei luovuta koskaan). Kun valtiolta on turha odottaa minkäänlaista apua, elämää eletään taistellen päivä kerrallaan ja luottaen perheen ja ystävien tukeen.

Brasiliassa vietetty aika saa minut heilahtamaan poliittisesti vasemmalle ja puolustamaan tulonsiirtoja sekä niitä etuja ja oikeuksia, joita suomalaiset pitävät itsestään selvinä. Toisella puolella maapalloa niitä ollaan ehkä menettämässä tai niiden saavuttaminen tuntuu entistä etäisemmältä. Kaikki – varsinkaan Brasilian kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa varallisuus jakautuu todella epätasaisesti – eivät yksinkertaisesti saa samoja eväitä elämään. Toiset syntyvät ns. kultalusikka suussa ja poliitikkosuvun miljoonat turvanaan, toiset syntyvät favelahökkeliin epätasa-arvoisen yhteiskunnan rakenteet haasteenaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s