Rapakon tällä ja tuolla puolen

Ensin soundtrack kohdilleen kitaramusiikilla: laita taustalle soimaan portugalilaista fadoa (Amália Rodrigues: Uma Casa Portuguesa), ja sen jatkoksi brasilialaista choroa (Waldir Azevedo: Brasileirinho).

Sitten päästään asiaan. Heinäkuussa kävin nostalgisella matkalla Portossa, Portugalissa. Värit, tuoksut, kuviot, koristekaakelit, ruoka, viini – kaikki palautti minut kymmenen vuoden takaiseen Portugaliin, jossa olin vuoden opiskelijavaihdossa. Sen jälkeen asuin useamman vuoden Brasiliassa, mikä oli mahdollisuus vertailla näiden kahden kulttuurin yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia eturivin paikalta. Vaikka Brasilia onkin vuosisatojen kuluessa kehittynyt täysin omaleimaiseksi kulttuurikseen ja sen portugalikin eriytynyt huomattavasti, entisen siirtomaaisännän ja siirtomaan välillä on vielä pieniä arjen yhtäläisyyksiä, jotka ainoastaan kummassakin maassa aikaa viettänyt voi huomata. Tällä heinäkuisella matkalla en voinut olla kiinnittämättä huomiota tiettyihin Portugalin esteettisiin ja kulinaarisiin ilmiöihin, jotka toistuvat myös Brasiliassa.

Yksi niistä on portugalilaiset jalkakäytävät (calçada portuguesa). Ne tehdään pienistä neliskanttisista valkoisista ja mustista kalkkikiven paloista, jotka asetellaan mosaiikin lailla huolellisesti erilaisiksi kuvioiksi. Sateella niistä tulee välillä hengenvaarallisen liukkaita, kun sileän kiven päälle kertyy vesikerros. Portugalilaiset jalkakäytävät ovat hyvin yleisiä myös Brasiliassa, mutten usko siellä monenkaan olevan tietoinen niiden alkuperästä. Kummallakin puolella Atlanttia näkee usein kauppojen omistajien ja talojen asukkaiden harjaavan kaunista jalkakäytäväänsä puhtaaksi pesuaineella – jalankulkija oppii väistelemään alamäkeen valuvaa saippuavettä.

cof

Jalkakäytävä Portossa (Portugali)

calçadaLisboa

Siksakkia Rua Augustalla (Lissabon, Portugali)

calçadaRio

Portugalilainen jalkakäytävä Ipaneman rantakadulla (Rio de Janeiro, Brasilia)

calçadaSalvador

Aaltokuvioita Salvadorin vanhassa keskustassa (Brasilia)

 

Toinen portugalilaiseen estetiikkaan olennaisesti kuuluva elementti, joka toistuu myös Brasiliassa, on tietenkin koristekaakeli eli azulejo. Nämä yleensä sinisävyiset, Iberian niemimaan arabiajan kulttuuriperintöä edustavat kaakelit koristavat Portugalissa kirkkoja, juna- ja metroasemia, talojen ulkoseiniä, keittiöitä ja vesilähteitä. Brasiliassa azulejot ovat yleisempiä juurikin esim. keittiöiden koristeena, mutta myös monissa uusissa kerrostaloissa on ainakin osittain jonkinvärinen kaakelipäällyste.

sdr

Geometriset azulejot (Porto, Portugali)

azulejoBrasil3

Vihreä kaakelipäällyste kerrostalon seinillä (Belo Horizonte, Brasilia)

 

Tyypillisissä portugalilaisissa taloissa seinät ovat yleensä valkoisia tai juurikin koristekaakeleihin verhottuja, ja ovia ja ikkunoita reunustavat paksut kivilaatat. Vanhimmat, barokkiaikaiset talot ovat korkeintaan kaksi-kolmekerroksisia, ja kaikissa symmetrisesti asetelluissa ikkunoissa on pieni ranskalainen parveke. Brasiliassa tätä täsmälleen samaa rakennustyyliä näkee siirtomaa-aikaisissa kaupungeissa: esim. Ouro Preto, Mariana, Tiradentes, Diamantina ja São João del-Rei (MG), Paraty ja Rio de Janeiro (RJ), Salvador (BA) ja São Luis (MA). Tosin kiven sijaan ikkunoita ja ovia reunustavat Brasiliassa usein eriväriset puupoimut.

cof

Barokkityylinen rakennus Portossa (Portugali)

casaouropreto

Museu da Inconfidência (Minas Geraisin separatistiliikkeen museo), Ouro Preto (Brasilia)

casaSJDR

São João del-Rei (Brasilia)

casatiradentes

Tiradentes (Brasilia)

 

Samoin portugalilaisten rakentamat barokkiaikaiset kirkot noudattavat täysin samaa kaavaa kummallakin puolella Atlanttia: julkisivulla sisäänkäynnin yläpuolella on risti ja muita koristeita, ja molemmin puolin on kellotornit. Portugalissa on yleisempää, että kirkkojen seinien liitoksissa sekä ikkunoiden ja ovien ympärillä on harmaat kivireunukset ja seinillä sinisävyisiä koristekaakeleita; Brasiliassa seinät ovat yleensä valkoiset ja reunukset värikkäät.

cof

Pyhän Ildefonsuksen kirkko, Porto (Portugali)

igrejatiradentes

Pyhän Antoniuksen kirkko, Tiradentes (Brasilia)

 

Yksi asia, joka itseäni huvittaa ruokailuhetkinä niin Portugalissa kuin Brasiliassa, on näiden kansojen rakkaus hiilihydraatteja kohtaan. On erittäin yleistä, että samassa ruokapöydässä tai ravintola-annoksessa on vähintään kahta eri hiilaria, ja vakioelementtinä on yleensä riisi. Mahdollisia yhdistelmiä ovat riisi+keitetyt perunat, riisi+ranskalaiset, riisi+perunamuusi, riisi+lasagne, riisi+tomaattipasta – tämän lisäksi Portugalissa on tietysti pöydässä aina leipää, Brasiliassa ei niinkään.

comidaportugal

Portugalilainen liha-annos: salaattia, riisiä ja perunaa…

comidabrasilJP

…ja tässä koillisbrasilialainen kala-annos: salaattia, riisiä ja perunaa.

 

Toinen kulinaarinen ilmiö, jonka portugalilaiset veivät mukanaan Brasiliaan ja muihin siirtomaihin, on turska (bacalhau). Portugalilaisissa marketeissa kalaosaston täyttää kuivatun suolatun turskan löyhkä, ja turskareseptejä on Portugalissa satoja. Suolaturska on mielestäni ns. opittu maku, eli se ei välttämättä ensimaistamalta viehätä suurestikaan. Brasiliassa turska harvemmin on arkiruokaa – sitä saatetaan syödä esimerkiksi jouluna eri muodoissa. Kumpikin maa on kuitenkin jalostanut turskan herkulliseen, uppopaistettuun muotoon: Portugalissa pitkulainen pastel de bacalhau ja Brasiliassa pyöreä bolinho de bacalhau. Niitä voi tilata esim. baarissa kylmän oluen kaveriksi ja maustaa puristamalla päälle sitruuna- tai limemehua.

cof

Kiitos turskapalleroista! (Portugali)

 

Portugalissa on maailman parhaat kahvilat. Oikeasti. Mistä tahansa kulmakuppilasta saa ammattitason koneella tehdyn espresson ja sen kyytipojaksi ihanan leivonnaisen (tai kaksi tai viisi). Ne ovat kosteita, makeita, makeannälkään sopeutuvasti pikkuruisia tai jättikokoisia, ja kaiken lisäksi halpoja. Ennen suuri osa Portugalin kahvista tuli tietysti siirtomaa Brasiliasta, jossa sitä viljellään edelleen, ja jossa se kuuluu olennaisesti päivärytmiin, samoin kuin Portugalissa. (Brasilian kahvikulttuurista kirjoitinkin jo täällä). Tosin Portugalissa kahvi on aina espressoa, kun taas Brasiliassa perinteisesti harrastetaan enemmän suodatinkahvia. Kahvia otetaan tujaus aamulla, lounaan jälkeen, iltapäivällä ja joskus illallisenkin jälkeen.

cof

Portugalilaisen espresson seurana kermakakkunen (pastel de nata), berliininmunkki, tuhatlehtinen ja kookoskakkunen

cafebrasil2

Brasilialaisen suodatinkahvin seurana juustopullaa (pão de queijo), maissi- ja appelsiinikakkua

 

Tärkein urheilulaji Atlantin molemmin puolin on tietenkin jalkapallo. Oman seuran pelipaitaan pukeudutaan arkivaatteena, ja pelejä katsotaan tietenkin oman seuran kantabaarissa perinteisiä kannustuslauluja hoilaten. Brasilia-Portugali-maaottelut ovat tietenkin aina jänniä, ja ne tuovat pintaan erilaisia ylemmyys- ja alemmuuskomplekseja puolin ja toisin. Brasiliassa pelaajat tunnetaan etunimillä, kun taas Portugalissa pelipaitoihin painetaan sukunimet. Sekä Brasilian että Portugalin jalkapalloliittojen logoissa on muuten samanlainen risti – se on Portugalissa 1300-luvulla perustetun Kristuksen veljeskunnan symboli (eräänlainen sotilaallinen ritarikunta, kuten Temppeliherrain ritarikunta).

futebolbrasil

Oooeeeaaa! Naisten olympiafutista 2016 Belo Horizonten Mineirão-stadionilla (Brasilia)

 

Tärkein asia, joka portugalilaisille ja brasilialaisille edelleen on yhteinen, on tietysti kieli. Hyvällä tahdolla he ymmärtävät toisiaan – varsinkin, jos portugalilainen puhuu tarpeeksi hitaasti ja vokaaleja huolellisesti lausuen. Portugalilaiset seuraavat brasilialaisia saippuasarjoja ja kuuntelevat brasilialaista musiikkia, joten he ovat yleensä tottuneempia ymmärtämään brasilianportugalia. Kuvio ei kuitenkaan toimi toisin päin: portugalilaisten puhetapaan ja sanastoon tottumaton brasilialainen saattaa helposti hämmentyä, kun ymmärtää puheesta vain sanan sieltä täältä. Juuri tämän vuoksi Brasilian televisiossa portugalilaiset puhujat – silloin harvoin, kun heitä siellä näkyy – yleensä tekstitetään. Herääkin kysymys: jos tarvitaan tekstitykset, onko kyse enää samasta kielestä Atlantin eri puolilla? Siitä lisää ehkä jossakin toisessa kirjoituksessa.

Brasilialaisten korviin portugalinportugali kuulostaa vanhahtavalta paitsi sanajärjestyksensä myös käytettyjen pronominien ja verbitaivutusten vuoksi – toisin sanoen portugalilaiset ”puhuvat kuin Raamattu”, eli tuntuvat tulleen jostakin aikakapselista vuosisatojen takaa. Portugalilaiset ovat myös puhuttelussa (sinuttelu ja teitittely) brasilialaisia muodollisempia. Sanastossa on eroja maiden välillä sen verran, että brasilialaiset usein kihertelevät Portugalissa täysin normaaleille sanavalinnoille – yleensä siksi, että ne tarkoittavat Brasiliassa jotakin kaksimielistä tai ovat haukkumasanoja (se ehkä kertoo kuitenkin enemmän brasilialaisista kuin portugalilaisista).

linguamanual

Philipsin käyttöohjeissa ”portugali” ja ”Brasilian portugali” ovat kaksi eri kieltä.

 

Kulttuurivaikutteita menee toki nykyään myös Eurooppaan päin. Kuten sanottu, portugalilaiset kuluttavat paljon sen entisistä siirtomaista tulevaa musiikkia – paitsi Brasiliasta myös esim. Angolasta, Mosambikista ja Kap Verdeltä. Portugalissa voi (onneksi) saada myös melkein joka baarista brasilialaisen caipirinhan – kukapa ei haluaisi sielläkin virkistäytyä sokerista, cachaçasta ja hedelmästä tehdyllä drinkillä? Juomia sentään kilistellään samalla tavalla kummallakin puolella rapakkoa. Siispä saúde eli terveydeksi!

caipirinha

Cashew-hedelmästä tehty caipirinha (Brasilia)

Mainokset

2 thoughts on “Rapakon tällä ja tuolla puolen

  1. Hauska juttu, kiitos siitä! Itsekin näitä samankaltaisuuksia pohtineena tuttuja juttuja. Oli hassua, miten Brasiliassa portugalilaiselta mieheltäni aina ihmeteltiin, että ”Mistä oikein olet kotoisin?” – selvästi hämmensi, kun toinen puhui ihan selkeästi portugalia, mutta brasilialaisten korvaan todella omituisella aksentilla. Eipä siis vaikuttanut olevan tuttu aksentti, mutta kyllä he sitä ihan täydellisesti ymmärsivät. Tällä puolen rapakkoa taas kuulee vähän törkeästikin sanottavan, että brasilialaiset puhuvat ”brasiliaa”, eivät portugalia. No, omasta mielestäni kyse on murre-eroista, ei siitä että kielet olisivat eriytyneet täysin omikseen (ainakaan vielä). Täällä Portugalissa televisiossa on tekstitykset myös jos puhujana on azorilainen, kun ei niiden puheesta kuulemma muuten saa selvää. Höpöhöpö ja korvat auki sanon minä 😀 Mutta voisihan niitä tekstityksiä tarvita Suomenkin telkkariin, jos joku siellä puhuisi käyttäen paljon murresanoja.

    Tykkää

    • Hyvällä tahdolla päästään aina pitkälle. 🙂 Portugalilaiselta kaveriltani kysyttiin kerran Brasiliassa, mistä hän on kotoisin. ”Lissabonista”, hän vastasi itseluottavaisesti. Kysyjän reaktio: ”Vautsi, mutta sähän puhut hyvin portugalia.” Maantieteellinen, kielellinen ja kulttuurillinen Portugalin tuntemus on kovin hataralla pohjalla.

      Pinnallisella tasolla puhujat ymmärtävät toisiaan, mutta kun sekaan heitetään slangisanat ja eri nimitykset ihan arkisillekin asioille ja esineille, hämmennys on helposti molemminpuolista. Toki totuttelemalla ymmärrys kasvaa. Kielen ja murteen eroa ei voi määritellä objektiivisesti – kielitieteessä on kuuluisa sanonta: kieli on murre, jolla on armeija. Tällä määritelmällähän brasilia olisi toki oma kielensä. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s