Yllättävää arjen edistystä Brasiliassa

Ordem e progresso eli järjestys ja edistys – niinhän Brasilian lipussakin lukee. Vaikka Brasilia onkin monessa asiassa vielä pahasti työn alla, arjessa suomalainenkin kohtaa yllättäviä edistysaskeleita. Brasilian BRICS-luonteeseen kuuluu, että samaan aikaan jotkut asiat ovat ihan rempallaan ja toiset ensimmäisen maailman tasolla. Seuraavassa asiaa näistä jälkimmäisistä.

Etanoliautot. Brasiliassa valmistetaan paljon autoja (esim. Fiat, VW, Ford, Renault, Hyundai), ja lähes kaikissa ns. kotimaisissa autoissa on flexifuel-moottori. Toisin sanoen auto käy joustavasti sekä etanolilla että bensalla, ja autoon voi tankata sekaisin kumpaa vain. Etanoli on halvempaa kuin bensa, mutta auto myös kuluttaa sen nopeammin. Yleensä huoltoasemilla on kyltti, jossa lukee päivän litrahintojen suhdeluku: jos etanoli jaettuna bensalla on >0,7, kannattaa tankata bensaa (gasolina), ja jos <0,7, kannattaa tankata etanolia (etanol), tai tuttavallisemmin ”alkoholia” (álcool).

Ja autoahan ei tankata itse, vaan tankkauksen ja rahastuksen tekee frentista eli tankkaaja. Brasiliassa ei ole itsepalvelutankkausta – liekö turvallisuussyistä maassa, jossa myös ilotulitteet ja uhkapelit ovat laittomia. Brasilialaiset ovatkin muualla maailmassa autoillessaan aluksi melko pihalla bensapumpun ja koko tankkausoperaation toimintaperiaatteista.

etanolgasolina

Etanolia vai bensaa – kannattaa tarkistaa hintasuhde. (Kuva: Pedro França/Agência Senado)

 

Sähköiset vaaliuurnat. Kuten kirjoittelin jo aiemmin, Brasilia on maailman ainoa maa, jossa vaalit ovat 100 % sähköiset. 1990-luvulla käyttöön otetut sähköiset vaaliuurnat ovat helppokäyttöiset, eikä ääniä tarvitse hylätä äänestäjien vääränlaisten käsialakoukeroiden takia (kuten Suomessa). Sähköisestä äänestyksestä ei toki ole iloa silloin, kun listalla ei ole ainuttakaan kunnollista ehdokasta.

urna

Brasilialainen vaaliuurna (kuva: AgenciaBrasil)

 

Korttimaksu lähes joka paikassa. Suomessa ei nykyään enää käteistä näekään, mutta ei tarvitse mennä Keski-Eurooppaa pidemmälle, niin johan loppuvat universaalit korttimaksumahdollisuudet. Brasiliassa melkein joka paikassa voi maksaa yleisimmillä pankki- ja luottokorteilla, ja itse asiassa se on turvallisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin käteisen kantaminen. Turistin kannattaa ehdottomasti maksaa kortilla aina, kun mahdollista, sillä valuutanvaihtokurssit ovat Brasiliassa yleensä todella epäedullisia, ja BRL-määräisistä käteisnostoista suomalaiset pankit veloittavat myös reilusti.

Brasiliassa yleisesti ravintoloissa, huoltoasemilla, kaupoissa, bussiterminaaleissa ja jopa joillakin toreilla ja markkinoilla voi maksaa kortilla. Ravintolassa tarjoilija kiertää korttimaksukoneen kanssa kiltisti vaikka koko pöydän läpi, jos kaikki haluavat maksaa oman osansa kortilla. Tosin laskujen jakaminen valmiiksi olisi jo korkeamman asteen järjestäytymistä – lasku tuodaan aina koko pöytäkunnalle, ja olennainen osa ravintolailtaa on se 15 minuuttia, joka käytetään laskun ihmettelemiseen ja kunkin paikallaolijan osuuden laskemiseen.

Maksuhetkellä tarjoilija kysyy crédito ou débito (’luotto vai pankki’), asiakas vastaa, ja lähes aina tarjoilija kysyy hetken päästä uudestaan, koska ei kuunnellut ensimmäisellä kerralla. Ja ovathan ne samankaltaisia sanoja – jopa niin samankaltaisia, että menevät helposti sekaisin (laita valinnoista haluamasi tekstityskieli päälle):

 

Turvallinen pankkijärjestelmä. Paitsi että korttimaksumahdollisuudet ovat hyvät, Brasilian pankkijärjestelmä on äärimmäisen turvallinen. Automaatilla operointiin brasilialaisella pankkiasiakkaalla on kaksi erilaista koodia: pin-koodi sekä jonkinlainen sanamöhkäle, jonka tavut ilmestyvät muihin tavuihin sekoitettuna pankkiautomaatin ruudulle siten, että vierestä katsovan on mahdotonta erottaa asiakkaan valitsemat tavut ja toistaa ne myöhemmin. Lisäksi automaatit kyselevät silloin tällöin pistokokeenomaisesti asiakkaan itse määrittämiä turvakysymyksiä (läheisten syntymävuosia jne.).

Automaatteja ei ole lainkaan kadulla kuten esim. Suomessa, vaan kaikki automaatit ovat pankkien yhteydessä sisätiloissa, ja pankin aukioloaikojen ulkopuolella niihin pääsee sisään vain pankkikortilla. Omalle ulkkarikortilleni oli jokin kansallinen päivittäinen 500 realin nostoraja (n. 135€), vaikka olisin yrittänyt monesta eri automaatista (nostoraja ei siis ollut minun asettamani!), ja noin yleensä muistelisin, että noin kello 21-22 jälkeen automaateilla ei voi tehdä mitään turvallisuussyistä. Tämä kaikki on siis suunniteltu sitä silmällä pitäen, ettei korttivaras pysty tekemään brasilialaisella kortilla automaatin kautta yhtään mitään pelkällä pin-koodilla, eikä öiseen aikaan edes kortinhaltija panttivankinaan. Brasiliassa ei myöskään kierrä väärennettyä rahaa laajamittaisesti, toisin kuin monissa muissa Latinalaisen Amerikan maissa.

Nollatoleranssi rattijuoppoudelle. Brasiliassa kohtuujuominen ja autoilu ei ole yhdistelmänä ollut kansallinen vahvuus, minkä vuoksi vuonna 2008 säädettiin ns. kuiva laki (Lei Seca): rattiin lähtiessä ei saa olla juonut tippaakaan alkoholia. Poliisi järjestää puhallutusratsioita etenkin viikonloppuisin, mutta toisaalta brasilialaiset osaavat kiertää niitä hyvin esim. Waze-karttasovelluksen avulla. Jos käryää ratista, saa 2 934,70 R$ sakot (n. 790€), auto takavarikoidaan ja kortti laitetaan kuivumaan vuodeksi. Vajaassa kymmenessä vuodessa on onneksi yleistynyt se, että bileseurueen kuski on ihan tietoisesti selvin päin.

transito

Lei Seca pyrkii vähentämään tällaisia ihan liian tavallisia näkymiä maanteillä.

 

Ilmainen julkinen terveydenhuolto. Brasilian julkinen terveydenhuolto (SUS eli Sistema Único de Saúde, ’yhtenäinen terveysjärjestelmä’) hoitaa ilmaiseksi kaikkien kansalaisten akuutin terveydenhuollon. Toki Brasiliassa yksityiset terveysvakuutukset ja -palvelut ovat rahakas bisnes, sillä SUS toimii hitaasti ja kovin epätasaisella laadulla etenkin syrjäseuduilla. Jos haluaa nopeasti ei-akuutille vastaanotolle, on mentävä yksityiselle – aivan kuten Suomessakin. Silti brasilialaiset parjaavat ja välttelevät SUS:ia tarpeettomasti, sillä ainakin tähän asti se on taannut kansalaisille elintärkeät terveyspalvelut. SUS:in kautta saa ilmaiset tai erittäin edulliset lääkkeet esim. diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien, HIV:n ja muiden pitkäaikaissairauksien hoitoon. Myös tyttöjen HPV-rokotteet ovat ilmaiset SUS:in kautta.

SUS:ilta minäkin ulkkari olen saanut tärkeitä rokotteita pariinkin otteeseen. En ollut rekisteröitynyt SUS:in käyttäjäksi, joten minulla ei ollut esittää minkäänlaista dokumenttia siitä, että olin oikeutettu terveyspalveluihin, ja toisella kertaa menin jopa tietämättäni väärään terveyskeskukseen (posto de saúde). Kummallakin kerralla 15 minuutin sisällä saapumisesta olin saanut oikean piikin käteeni, ilmaiseksi. Suomessa ilman Kela-korttia terveyskeskukseen asteleva ulkkari ei takuuvarmasti saa minkäänlaista hoitoa.

Alla Brasilian terveysministeriön ja SUS:in cooliakin coolimpi mainoskampanja vuodelta 2013 lasten poliorokotusten edistämiseksi. Tähtenä rokotemaskotti Zé Gotinha eli Tippa-Jussi.

 

Kaiken tämänhetkisen poliittisen kaaoksen keskellä on hyvä muistaa, että Brasiliassa moni asia on hämmästyttävän hyvin, ainakin naapurimaihin verrattuna ja toistaiseksi. Toivotaan, että ordem e progresso jatkuu vastaisuudessakin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s